TUULIKKI PIETILÄ

Tuulikki Pietilä 18.2.1917 - 23.2.2009

Ateneum järjesti 28.2.-9.4.2017 Tuulikki Pietilän 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi taidenäyttelyn. Ateneumissa oli esillä 170 Pietilän teosta vuodesta 1933 vuoteen 1985 asti. Kaiken kaikkiaan Pietilän tuotanto käsittää yli 1400 teosta. Ateneumin Pietilä-kokoelmaan kuuluvat lähes kaikki Tuulikki Pietilän teokset. 

Yhdysvalloissa syntyneen Tuulikki Pietilän ura alkoi Turun piirustuskoulussta 1933. Lisäksi hän opiskeli Helsingissä Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa, Tukloman kuninkaalisessa taideakatemiassa ja Fernand Légerin taideakatemiassa Pariisissa. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti vuonna 1951.  Kansainvälisiin taidenäyttelyihin hnän osallistui 1940-luvulta aina 1980-luvulle asti. Tuulikki Pietilä oli keskeisiä toisen maailmansodan jälkeisen ajan taidegrafikoitamme. Hän sai työstään Pro Finlandia -mitalin 1963 ja professorin arvonimen 1982.

Tuulikki Pietilä kokeili monipuolisesti taidegrafiikan eri tekniikoita ja yhdisteli niitä töissään. Hän yhdisti mm. metalligrafiikkaa puupiirroksiin, litografioihin ja serigrafiikkaan. 1950-luvulla opiskellessaan Pariisissa, hän alkoi käyttää värejä aluksi litografioissaan ja sen jälkeen väripuupiirroksissa ja serigrafioissa. Enimmillään värien määrä kohosi 12 eri sävyyn. 1960-luvulla hän alkoi käyttää värejä myös metalligrafiikassa.  

Tuulikki Pietilä toimi opettajana Calevaert-Brunin ateljeessa Pariisissa 1953 ja Suomen Taideakatemian koulussa 1956-60. Hän kirjoitti myös  grafiikan oppikirjoja.

Tuulikki Pietilä teki vuosina 1966-1969 vedoksia, jotka kuuluvat sarjaan nimeltä Toiset maailmat. Ateneumin näyttelyssä oli sarjasta esillä mm. teos nimeltä Loppumattomuus (1966), jonka hän oli  toteuttanut akvatinta- ja reliefipainanta tekniikkalla. Teoksessa minua viehättää sekä sen värisävyt että vakaiden pyöreiden muotojen rikkonaisuudesta syntyvä keveys. Värisävyt, muodot ja sommittelu tekevät taideteoksesta tälläkin hetkellä mielenkiintoisen katsojalleen. Teos ei ole jäänyt omalle aikakaudelleen, vaan on säilyttänyt ajankohtaisuutensa ja mielenkiintonsa. Toiset maailmat -sarjassa Pietilä on yhdistellyt rohkeasti kokeillen erilaisia grafiikan tekniikoita.  Se on ollut taiteellista edellä käymistä, jonka ansiosta tämä 50-vuotias teos elää vahvasti tätä päivää. 

Toiset maailmat sarjaa kuuluu myös teos Suon usvaa (1966). Pietilä on noudattanut tässäkin teoksessa samaa rohkeaa ja kokeilevaa otetta. Teoksessa yhdistyvät pehmeäpohja, akvatinta, puupiirros ja reliefipaino. Näissä 60-luvun töissä näkyy vahvasti myös  tyylillinen vapaus ja informalistinen esitystapa.  Tässäkin teoksessa näkyy olemassaolevien sääntöjen taivuttaminen, halu tehdä toisin. Taitavan ammattilaisen tulee edetä uuteen tuntemattomaan.  Se pitää taiteen elossa!

Pietilän teoksista juuri nämä 1960-luvulla tehdyt  vedokset vetosivat minuun erityisesti. Kulkiessani näyttelyssä koin vahvasti nämä ei-esittävät taideteokset näyttelyn mielenkiintoisimmiksi. Myös teos nimeltä Alkukalliot II pysäytti eteensä. Vaikka teos on abstrakti, se herättää mielikuvia ikiaikaisesta kalliosta. Kalliosta, jonka pinnassa, jo vuosituhansia sitten, on kasvanut karttajäkälän karkea kuvio. Kalliosta, jonka pintaan ihminen on piirtänyt merkkinsä ja jonka pintaa on säänyt savujen tumma.  

Lähteet: 

www.ateneum.fi/nayttelyt/tuulikki-pietila/ 

fi.wikipedia.org/wiki/Tuulikki_Pietil%C3%A4

http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/1108